Kuvia kesältä 2010.

Valkeisjärvi 28.8.2010
Sonja&Leo

Leo ja Manu.

Laukaalla. Leo, Sonja ja Bono.

Kesäkuulumisia

Kesä on menny hurjaa vauhtia ja Leonki kanssa ollaan ehitty vaikka ja mitä.
Kesän alkaijaisiksi reissattiin Himokselle Tollerileirille (11.-13.6.2010), jossa Leo pääsi reenailemaan NOU-ryhmässä. Leon sisarruksista mukana oli Torstin ja Lystin lisäksi "eteläläiset" Fiilis ja Mila.
Heti seuraavana viikonloppuna matkustettiinki sitten uuestaan etelään. Vietettiin viikonloppu Laukaalla mökillä uiskennellen ja agilityyn tutustuen. Bonolle oli nimittäin rakennettu rata ja pitihän meijänki sitä päästä testaileen. Eikä Leo aristellu putkea ja pussiakaan yhtään!
Muuten kesällä ollaan reenailtu enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Uiskentelemassa käytiin useampaan otteeseen ja laituriltakin uskalletaan jo hypätä.
Kaks viikkoa sitten Leo avasi näyttelyuransa Puolangalla kiitos Annan joka suostui ottamaan torvelon mukaansa. Tuloksena PEK2 erinomaisilla korvilla :DD. Toissaviikolla tutustuttiin VEPE:een Jäälissä ja ite tykkäsin kyllä lajista. Voipi siis olla että palataan lajin pariin kunhan meijän penska vähän varttuu ja vankistuu.
Kulunut viikonloppu oli Leolle myös varmasti mieleinen. Ensin lauantaipäivänä käytiin reenailemassa Valkeisjärvellä, missä vierailevana tähtenä oli Leon veli Nemo. Aivan ihana ilmestys! Reenailujen jälkeen Henna haki Leon yökylään Manun vieraaksi ja tänään kotiutumisen jälkeen ollaanki oltu sitten aika väsynyttä poikaa. Toivonmukaan väsy jatkuu myös huomiseen, sillä tiedossa on pitkä päivä yksin kotona.

Kuvia kesältä tiedossa myöhemmin. :)

Hurjaa

On jääny Leon kanssa reenailu hiemaan vähiin pääsykoelukujen takia, mutta nyt on koe tehty(ihanaa!), joten eiköhän myö päästä taas normaaliin päiväjärjestykeen pikkuhiljaa. Tuukalla tosin pänttäysurakkaa muutama viikko jäljellä, joten voipi olla, että se ajaa meijät illoiksi ulos reenaileen.

Oltiin tosi harmissaan ku OSN:ltä tuli viestiä, ettei mahuttu toko-ryhmään! Tänään sitten kuitenki soitettiin just ennen ensimmäistä tuntia, että päästäiski peruutuspaikalle. Ihan mahtavaa! Sen verran vähän kuitenki kokemusta koiran koulutuksesta meillä molemmilla, että tekee kurssi varmasti tosi hyvää.



Viikonloppuna käytiin Hennan, Leon ja Manun kanssa metsässä juoksentelemassa ja Leoa kiinnosti omaa damia hurjasti enemmän Manun hurjan iso dami, mutta hurjan hyvin se sitäkin kantoi, muutaman kerran ihan käteen asti. Loppulenkistä päätettiin hieman oikoa rämeikön läpi, ettei koirat sotkisi itseään mutaisella polulla, mutta unohdettiin ihan kokonaan syvä, iso, vetinen oja, johon oli tietenki ihan pakko päästä räpiköimään. Ihan kokonaan ei talviturkista vielä päästy, mutta ei kyllä näytä pojalla vesipelkoa myöskään olevan. Pitää kuitenkin ensi kerralla olla hieman varovaisempi, ettei sellaista tulekaan.

Kuvia huhtikuulta 2010.

Kesää odotellessa

Edellisestä kirjoittelu kerrasta onkin jo melkeen kuukausi. Pitkä väli ei tosin johdu pelkästään kirjoittajien laiskuudesta, vaan meidän pikku Leollakin oli hampaansa pelissä. Veitikka nimittäin otti ja puraisi eräs kaunis iltapäivä läppärin laturin johdon poikki, eikä verkkokauppa toimittanut uutta ihan lyhyessä ajassa. Nyt on kuitenkin johdot taas koneessa ja kirjoittelu voi jatkua. :)

Leo on kyllä tässä välillä kasvanut kovasti. Huomennahan ikää tulee jo 14 viikkoa. Painokin oli viime punnituksella jo 6,5 kiloa ja aina vaan se kasvaa, mutta niinhän sen pitääkin. Joka sunnuntaiset pentutapaamiset on ollut kyllä tosi mukavia tapahtumia. Etenkin kun Leo on joka kerran jälkeen loppu päivän ihan kuollu eikä tarvii erikseen keksiä sille tekemistä. :D Taidot niin damin kantamisessa kuin luoksetulossa ja muissa tempuissa on kehittynyt kans kovaa vauhtia. Välillä tuntuukin, että ohjaajalla on vähintäänkin yhtä paljon oppimista ohjaamisessa kuin koiralla tottelemisessa. Viime sunnuntaina saatiinkin palautetta ja hyviä ohjeita Pirkolta. Muutenkin on mahtavaa kun on apuna ihmisiä, joille tämä koiran koulutus on jo tuttua hommaa.

Ikuiselta murheenkryyniltä vaikuttaneen yksinolon kanssa ollaan oltu kyllä jo ihan epätoivon partaalla viime aikoina. Muutaman kerran Leo on joutunut olemaan yksin hieman yli tunnin pätkiä ja videokamera on paljastanut, että Leo harjoittelee omaa oopperaansa varten lähes koko poissaolomme ajan. Lisäksi kotiin tullessa tuntuu, että täällä on käynyt joku muukin kuin meidän pieni koiran pentu sotkemassa, kun kakkaa on ympäri kämppää ja pissat on sängyssä... Tänään kuitenkin taisi tulla jo pienoinen läpimurto. Yksinolo aika taisi olla noin 1h 30min eikä meidän sopraanosta lähtenyt kovinkaan montaa ikkunat särkevää nuottia. Kenties numero alkaa olla hiljalleen esitys kunnossa. Viimesten n. 20 minuutin ajan poika ihan intoutu nukkumaan. Semmoista ihmettä ei kyllä aiemmin ole vielä tapahtunut, mutta kenties Leosta on tulossa jo iso poika.

Tolleri leirillekin on jo ilmoittauduttu ja kesäkuun 11.-13. vietetään siis Himoksella ja siellä Leon taitoja hiotaan nou-ryhmässä. Sitä ennen siis pitäisi saada vähän damin kantoa kehitettyä. Sisällä kantaminen onnistuu jo aivan mahtavasti. Dami tulee keittiön nurkasta olohuoneeseen ja makkarin oventakaakin käteen asti, mutta ulkona tuo pikku pötkö ei ole vielä ihan yhtä kiinnostava. Mutta hiljaa hyvä tulee. Eiköhän se damikin jo parin kuun päästä kulje ihan hyvin mukana.

Nam nam.

Leo on kasvanu kyllä ihan älyttömästi. Siltä ainaki tuntuu. Joka kerta kun se herää päikkäreiltä, on sama fiilis: "taasko se on venähtäny!". Keskiviikkona tuli 10vk täyteen ja painoa on noin 5,2kg.


Eilen käytiin Tuukan ja Leon kanssa Äimärautiolla. Juoksenneltiin meren jäällä ja metässä, ja haisteltiin vähän heppojen hajuja. Talleille asti ei kuitenkaan uskaltauduttu. Ihan vaan sen takia, että mulla iski jo muutenki heppakuume. Tekis nii'in mieli päästä pitkästä aikaa ratsastamaan!

Keskustassa asumisessa on kyllä tosiaan se huono puoli, että vapaana juoksentelemista ei voija ihan päivittäin harrastaa. Mutta eiköhän me vielä tänäänkin lähtä johonki kauemmas seikkailemaan kun on niin mahtava ilma ja autoki käytössä.

Ollaan reenailtu Leon kanssa mm. luokse tuloa, "seuraamista", kontaktia, istumista, maahan menoa. Ja ihan hyvässä vaiheessa ollaan jo. Leo on selvästi löytäny lempi harjoituksensa, joka on aarteen etsintä. Joka kerta ku reenataan sisällä jotain namien kanssa ja nami katoaa, se olettaa automaattisesti että nami on piilotettu ja se on nyt etsittävä hinnalla millä hyvänsä. Ollaan kyllä pietty leikissä mukana silmien peittämistä ja käskyä "etsi" niin eiköhän se pikkuhiljaa tajua niiden merkityksen. :) Yksinolo tuottaa eniten päänvaivaa. Aitauksesta ollaan siirrytty ihan kokonaan yksin oloon ja pisin aika taitaa olla vajaa kaks minuuttia. Eilen tuli vaan hieman takapakkia kun kahden minuutin jälkeen alko kauhee haukkuminen ja sisään päästiin vasta 10min jälkeen ku suostu olemaan ehkä 10 sekuntia hiljaa. Saa nähä mitä tulee...

Moni tuttu on sanonu että suihkepullosta on ollu apua koulutuksessa. Me otettiin sellanen pariksi päiväksi käyttöön ku tuntu että sohvalle yritettiin kavuta joka välissä. Mutta ei vissiin ainakaan tässä vaiheessa toimi vielä, nimittäin Leohan oli siitä suorastaan innoissaan. Ei ollu tietenkään kiva jos vettä tuli silmille mutta suuhun..nam nam!

Nyt ootellaan sitten innolla sunnuntaista pentutapaamista, jonne on tulossa ainaki Ouluun jääneitä sisaruksia ja Riimi-emä. Tiedossa kontaktiharjotusta häiriössä ja tiettysti leekausta sisarusten kesken. :)

Hampaita, laulua ja vesileikkejä

Leo tuntuu kyllä kasvavan silmissä ja kotiutuminen on selvästi onnistunut varsin hyvin. Poika on jo niin tottunut uuteen paikkaan, että tuolin jalat ja kynnyslistatkin alkaa löytyä ja hampaitahan niihin pitää koitella. Samoin on kaikki Leon tielle sattuvat kädet ja jalat kovilla, kun se testaa miten kovaa mitäkin passaa purra.

Annan varoitukset alkaa myös hiljalleen näkyä. Leosta nimittäin kuoriutuu varsinainen laululintu. Hiljalleen alkaakin huolestuttaa kuinka se oppii olemaan hiljaa yksin tai muutenkaan vaikkapa iltaisin, mutta onneksi se on vielä pieni poika ja aikaa sen kasvattamiseen ja opettamiseen on vielä paljon. Eihän se auta kuin kärsivällisesti yrittää opettaa kuoropojan paha tapa pois.

Varsinkin iltaisin tuntuu kyllä, että otettiin vahingossa mukaan pari ylimääräistä pentua, kun vauhti nousee niin että silmissä vain vilisee koiranpentuja. :D Tänään Leo osoitti iltapäivällä varsinaista oma-aloitteisuutta, kun se ahtautui Nooran kanssa yhtä aikaa suihkuun. Reissu olikin sen verran raskas, että uni tuli pikkuiselle silmään ja energian keruu iltavillitystä varten pääsi hyvään vauhtiin.

Leohan on ollut alusta lähtien reipas ja osannut tehdä tarpeensa aina pihalle tai paperille. Nyt ollaan kuitenkin huomattu, että jos ei ulos ehdi isommalle hädälle niin jostain syystä poika suuntaa kylppäriin, mikä on varsin hyvä vaihtoehto ainakin parkettiin verrattuna.

Nyt sitten koitetaan vain saada energia loppumaan, jotta päästään yöpuulle :)

Ja seikkailu alkaa...

Alettiin miettiä, että pitäisköhän sitä Leollekin ihan oma blogi väsätä kun melkein kaikilla sisarruksillakin sellaiset on ja etenkin siksi, että saisi itse sitten myöhemmin lueskella "menneitä". Ja tässähän tämä nyt sitten on. :)
Ensimmäiset päivät on kyllä menny tosi hyvin. Paremmin ku ootettiin. Leo pissaa ja kakkaa hienosti ulos ja sisällä tulee vaan paperille. Lattialle ei oo siis kertaakaan pissattu!
Eilinen(neljäs päivä kotona) oli rankka päivä kun käytiin Oulunsalossa asti ulkoilemassa ja samalla opittiin sitten autosso oloa, joka sujui takaisin tullessa mainiosti. Lisäksi kotona kävi pari vierasta ja naapurissakin piipahdettiin. Tänään ollaanki sitten nukuttu paljon ja leikitty tietty. Oman nimen oppi tunnistamaan jo toisena päivä ja luoksetulo on jo hyvällä alulla. Yksinolon alkeita ollaan myös reenattu ja aateltiin edetä siinä hitaasti ja opetella kunnolla, ettei tule sen kanssa mitään ongelmia kun kerrostalossa pitää kerta pärjätä.
Leon suurin intohimo on ehdottomasti varpaat, ilman villasukkia ei pärjää ja hyvä jos niilläkään.