Leo tuntuu kyllä kasvavan silmissä ja kotiutuminen on selvästi onnistunut varsin hyvin. Poika on jo niin tottunut uuteen paikkaan, että tuolin jalat ja kynnyslistatkin alkaa löytyä ja hampaitahan niihin pitää koitella. Samoin on kaikki Leon tielle sattuvat kädet ja jalat kovilla, kun se testaa miten kovaa mitäkin passaa purra.
Annan varoitukset alkaa myös hiljalleen näkyä. Leosta nimittäin kuoriutuu varsinainen laululintu. Hiljalleen alkaakin huolestuttaa kuinka se oppii olemaan hiljaa yksin tai muutenkaan vaikkapa iltaisin, mutta onneksi se on vielä pieni poika ja aikaa sen kasvattamiseen ja opettamiseen on vielä paljon. Eihän se auta kuin kärsivällisesti yrittää opettaa kuoropojan paha tapa pois.
Varsinkin iltaisin tuntuu kyllä, että otettiin vahingossa mukaan pari ylimääräistä pentua, kun vauhti nousee niin että silmissä vain vilisee koiranpentuja. :D Tänään Leo osoitti iltapäivällä varsinaista oma-aloitteisuutta, kun se ahtautui Nooran kanssa yhtä aikaa suihkuun. Reissu olikin sen verran raskas, että uni tuli pikkuiselle silmään ja energian keruu iltavillitystä varten pääsi hyvään vauhtiin.
Leohan on ollut alusta lähtien reipas ja osannut tehdä tarpeensa aina pihalle tai paperille. Nyt ollaan kuitenkin huomattu, että jos ei ulos ehdi isommalle hädälle niin jostain syystä poika suuntaa kylppäriin, mikä on varsin hyvä vaihtoehto ainakin parkettiin verrattuna.
Nyt sitten koitetaan vain saada energia loppumaan, jotta päästään yöpuulle :)
Kivaa päästä lukemaan Leon kuulumisia täältä :). Näemmä reilun viikon päästä!
VastaaPoistaVoi ihana Tuuskis-Puuskis! Voin kuvitella, että pojasta lähtee ääntä... :) Tsemppiä kovasti pennun kanssa!
VastaaPoista